Tästä tulee lystiä!
Kai.
Minähän en ole opiskellut lukion jälkeen sen kummempia. Lähinnä saanut ja hoitanut lapsia, ja pohdiskellut siinä sivussa filosofisia. Noh, silloin pari vuotta sitten, kun mies oli valmistumaisillaan ammattikorkeakoulusta, tajusin että minäkin haluan opiskella. Motiivit olivat ehkä vähän kysenalaisia: Halusin saada
numeroita.
Että joku sanoisi joskus: "Hei mannasaria, sä teit tän jutun tosi hyvin!"
Sellaistahan kotiäiti kuulee valitettavan harvoin.
Halusin myös saada
suorituksia. Että joku juttu olisi pulkassa, ja sen voisi jättää taakseen. Eikä löytäisi sitä heti kohta taas edestään, kuten pyykkivuorihommeleissa aina käy.
Halusin myös valmistua maisteriksi, ja luonteelleni uskollisena pohdin miten se onnistuisi mahdollisimman vähällä vaivalla ;)
Tällaisia ulkoisia opiskelumotivaatioita siis.
Silloin pari vuotta sitten menin kesäyliopistoon koklaamaan opiskelua, ja luin kasvatustieteen perusopintokokonaisuuden. Viime keväänä sisuunnuin hakemaan virallista opiskelupaikkaa, ja paikka aukesikin kasvatustieteen "asiantuntijakoulutukseen", toisin sanoen siitä ei valmistu opeksi, vaan joksikin epämääräisemmäksi asiantuntijaksi.
Hmmm.
Valitettavasti opiskelupaikka kuitenkin on parin tunnin automatkan päässä... Ja pikkuveikka on vielä tosi pieni... Ja perhe on iso...
 |
Heppulia ohjaa sisäinen motivaatio |
Aloin siis tehdä niitä samoja opintoja täältä kotikaupungista käsin kesäyliopiston kautta. Teen nyt aineopintokokonaisuutta, ja vaikka voisin kirjoittaa monimuoto-opiskelusta kotiäiteilyn ohella muutamankin vuodatuksen, jätän sen ainakin tällä kertaa väliin ;)
Nyt opiskelu kuitenkin otti hauskan askeleen: alamme tehdä seminaarijotain (hmm, missasin ekan lähiopetusviikonlopun, kun en tajunnut, että ehdin mukaan, joten siksi (vaikka puuhaankin jo tutkimussuunnitelmaa) en ole nyt aivan varma mitä teemme), ja koska kasvatustiede on minulla pääaineena, laajennan kirjoittamishässäkän kandin tutkielmaksi, tai joksikin :)
Lystikästä!
Suurperheen äitylinä on kait sitten ollut pakko oppia tehokkaaksi, joten nappasin tutkimusaiheen päästäni, aineistot aion napata pääosin kirjastoautosta, ja ehkä pääkirjastossakin pitäisi piipahtaa. Lukiessani ekaa oppikirjaa ko aiheesta (Hirsjärvi & kump: Tutki ja kirjoita) aloin innostua toden teolla: Tästähän on tulossa kirjoitusprojekti! Jes!!
 |
Äiskä kuvailee, pikkuveikka valvoo rajauksien onnistumista |
Ps. Menossa kohta teinixin kanssa teatteriin katsomaan suurmusikaali Katrinaa, oho!
Ps. 2. Oho myös tuolle alimmalle kuvalle! Pakko huomauttaa ettei tule spekulaatioita: paidassa on mahan kohdalla sellainen röyhelö, se EI ole äitiyspaita :D