lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hei, meitsi alkaa tehdä kandin tutkimusta :D vai-mikä-se-nyt-on

Tästä tulee lystiä!

Kai.

Minähän en ole opiskellut lukion jälkeen sen kummempia. Lähinnä saanut ja hoitanut lapsia, ja pohdiskellut siinä sivussa filosofisia. Noh, silloin pari vuotta sitten, kun mies oli valmistumaisillaan ammattikorkeakoulusta, tajusin että minäkin haluan opiskella. Motiivit olivat ehkä vähän kysenalaisia: Halusin saada numeroita.


Että joku sanoisi joskus: "Hei mannasaria, sä teit tän jutun tosi hyvin!"

Sellaistahan kotiäiti kuulee valitettavan harvoin.


Halusin myös saada suorituksia. Että joku juttu olisi pulkassa, ja sen voisi jättää taakseen. Eikä löytäisi sitä heti kohta taas edestään, kuten pyykkivuorihommeleissa aina käy.

Halusin myös valmistua maisteriksi, ja luonteelleni uskollisena pohdin miten se onnistuisi mahdollisimman vähällä vaivalla ;)


Tällaisia ulkoisia opiskelumotivaatioita siis.

Silloin pari vuotta sitten menin kesäyliopistoon koklaamaan opiskelua, ja luin kasvatustieteen perusopintokokonaisuuden. Viime keväänä sisuunnuin hakemaan virallista opiskelupaikkaa, ja paikka aukesikin kasvatustieteen "asiantuntijakoulutukseen", toisin sanoen siitä ei valmistu opeksi, vaan joksikin epämääräisemmäksi asiantuntijaksi.

Hmmm.

Valitettavasti opiskelupaikka kuitenkin on parin tunnin automatkan päässä... Ja pikkuveikka on vielä tosi pieni... Ja perhe on iso...

Heppulia ohjaa sisäinen motivaatio

Aloin siis tehdä niitä samoja opintoja täältä kotikaupungista käsin kesäyliopiston kautta. Teen nyt aineopintokokonaisuutta, ja vaikka voisin kirjoittaa monimuoto-opiskelusta kotiäiteilyn ohella muutamankin vuodatuksen, jätän sen ainakin tällä kertaa väliin ;)

Nyt opiskelu kuitenkin otti hauskan askeleen: alamme tehdä seminaarijotain (hmm, missasin ekan lähiopetusviikonlopun, kun en tajunnut, että ehdin mukaan, joten siksi (vaikka puuhaankin jo tutkimussuunnitelmaa) en ole nyt aivan varma mitä teemme), ja koska kasvatustiede on minulla pääaineena, laajennan kirjoittamishässäkän kandin tutkielmaksi, tai joksikin :)

Lystikästä!



Suurperheen äitylinä on kait sitten ollut pakko oppia tehokkaaksi, joten nappasin tutkimusaiheen päästäni, aineistot aion napata pääosin kirjastoautosta, ja ehkä pääkirjastossakin pitäisi piipahtaa. Lukiessani ekaa oppikirjaa ko aiheesta (Hirsjärvi & kump: Tutki ja kirjoita) aloin innostua toden teolla: Tästähän on tulossa kirjoitusprojekti! Jes!!

Äiskä kuvailee, pikkuveikka valvoo rajauksien onnistumista

 Ps. Menossa kohta teinixin kanssa teatteriin katsomaan suurmusikaali Katrinaa, oho!

Ps. 2. Oho myös tuolle alimmalle kuvalle! Pakko huomauttaa ettei tule spekulaatioita: paidassa on mahan kohdalla sellainen röyhelö, se EI ole äitiyspaita :D

3 kommenttia:

minttu kirjoitti...

Hei Mannis!

Kiva nähdä pitkästä aikaa, sä näytät hirmu pirtsakalta ja skarpilta, ihan melkeinmaisterilta :) Ja edelliseen lähiöpostaukseen piti myös kommentoimani, että punaposkiselle Heppulille paljon terveisiä!

mannasaria kirjoitti...

Moikka minttu!

Ja kiitti! Mut kääk blogille, nytkö multa jo alkaa hyytyä tää uusi blogi-innostus :( Haluaisin niin, että mulla olis blogi... Noh... Mutta kesän treffeistä sellaista, että Heppulilla on hirmuinen junainnostus, joten lähtisin tosi mielelläni junareissulle vaikkapas kaksin hänen kanssaan. Kehitelläänkö?

minttu kirjoitti...

Juu moi :) Kehitellään vaan! Me saatetaan muuten olla tulossa mökkeilemään teillepäin, silloinkin vois treffata. Ja hei, ei kai blogia tarviikaan päivittää koko ajan..? Silloin kun ehtii ja siltä tuntuu niin sitten on kiva kun voi toitottaa jotain jossain :) Tosi kätsy se itsestään raidoittuva lanka, meilläkin pikkutypyt on tehneet siitä jo pipon ja huivikin on aluillaan just sopivasti kesän kynnyksellä :) Tsemppiä nuhapöpöjen keskelle!