Pikkuveikka sairastaa, häntää hellikäämme

Potilas lähdössä lääkäriin

 Pikkuveikka poti viime viikolla kuumetta. Kuumeilun loputtua hän oli päivisin ikään kuin terve, ja öisin ja päiväunilla ikään kuin nukkumaton. Viikon päästä (vasta) herppasin tilanteeseen, ja varasin ajan lääkäriin.

Meillä ei ole ollut kenellekään lapselle sairauskuluvakuutusta, en ole ikinä oikein ymmärtänyt niitä, kun Suomessa kuitenkin toimii julkinen terveydenhoito niin hyvin. Olemme asuneet paikoissa, joissa on voinut soittaa ja varata ajan milloin vain, ja lääkärille on yleensä saanut ajan tunnin-parin päähän, kätevästi ilman jonottamista. Toisaalta olemme myös asuneet paikoissa, joissa niin julkista kuin yksityistäkään lääkäriä ei ole löytynyt mailta halmeilta, jolloin silloinkaan vakuutuksella ei olisi tehnyt juuri mitään.

Täällä iloisessa Itä-Suomessa on hieman toisin, aamun ajanvarauspuhelintunti on niin ruuhkainen, että läpi ei meinaa päästä millään, vastaanottohoitaja on töykeä, ja ainoat päivystysajat ovat puolenpäivänaikaan, juuri pienten päiväuniaikaan (ja sitä toki haluaa, että potilas saa nukkua päiväunensa). Ilta- ja viikonloppupäivystyksessä taas saa välillä jonottaa itsensä kipeäksi, välillä taas lääkäriin pääsee kohtuu ajassa.

Pipityyny auttaa!

 Vastoin tapojani varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, ja kokemus oli oikein avartava. Meidän omalääkäri terveyskeskuksessa on sen verran huippu, että hänen luonaan on käynyt mielellään, mutta oli ihanaa välttää ruuhkainen ajanvaraus, ja vain klikata aika netistä koriin.

Pikkuveikka saapasteli lääkärin huoneeseen kovin polleana, ja antoi tutkia reippaasti, olin hänestä tosi ylpeä. Mitään sen kummempaa ei löytynyt, vain muutama litra limaa keuhkoista. Saimme Ventolinea ja Pronaxenia, ja viime yö meni jo ihanasti paremmin. Univelkaa löytyy silti yhä ainakin äidiltä, olo on varsin pöllömäinen... Mut parempaan suuntaan mennään, toivottavasti!